Perjantaina juhlin synttäreitä, oikeathan  ovat vasta 24. päivä. Tein sinne kinuskikakkua. Koitin tehdä mahdollisimman pienen, joten tein ensin kääretorttupohjan, jonka leikkasin noin kahtia ja puolikkaan leikkasin vielä kolmeen osaan. Kakku oli minusta ihan hyvää, mutta pursotukset ei kyllä oikein onnistuneet.

Pohja:
4 munaa
1 1/4 dl sokeria
½ dl perunajauhoja
1 dl vehnäjauhoja
½ tl leivinjauhetta

Täyte:
makeutettua mansikkasurvosta
2 banaania

Päälle:
n. 2 dl Flora Vispiä + tomusokeria
3/4 dl kuohukermaa
3/8 dl fariinisokeria
3/8 dl sokeria

Valmista kääretorttupohja vatkaamalla munat ja sokeri kuohkeaksi ja lisäämällä vaahtoon keskenään sekoitetut kuivat aineet. Paista pohjaa 225 asteessa, kunnes se on kypsä. Kumoa pohja sokeroidulle leivinpaperille ja anna jäähtyä. Leikkaa puoliksi ja puolikas kolmeen osaan. Täytä mansikkasurvoksella ja banaanilinteillä. Sekoita kuohukerma ja sokerit kattilassa ja anna kiehua hiljalleen, kunnes kinuski jähmettyy hiukan kylmään veteen tiputettuna. Kaada kakun päälle ja anna jäähtyä. Vatkaa Flora Vispi ja mausta tomusokerilla. Pursota tai levitä kakun reunoille.

Kakun koristeesta vielä vähäsen. Ei se kyllä kovin hieno ole, mutta kyllä se kelpas mulle. Ja toinen kerta vasta, kun ylipäätänsä marsipoaanista mitään ihmisiä väännän. Sehän esittää siis minua itseäni :D On mulla kyllä oikeesti tummemmat hiukset. Hevonen on olevinaan kaverini ja minun kesäheppa Arttu, jota ei kyllä ole enää :/ Päädyin tällaiseen koristeeseen, koska mulle sattu "kiva" onnettomuus kesällä.

Kaverini kanssa nimittäin ensimmäisellä lomaviikolla päätettiin eräänä iltana lähteä yhdessä ratsastamaan Artulla. Eli ilman satulaa siis. Arttu oli silloin ollut meillä pari viikkoa, ja oli ollut oikein rauhallinen ja kiltti. Päästiin ehkä 15 metriä harjauspaikalta (missä noustiin selkään) kun Artun häntä osu postilaatikkoon, jonka kansi oli jäänyt auki ja rämähti nyt kiinni. Arttu sai sätkyn ja myö kaverin kanssa lennettiin eka ylöspäin, sit suoraan istualleen sepelille. Sitten lähettiinkin ambulanssilla sairaalaan, kun kaverilla sattu selkään, niin ettei voinu liikkua, ja mulla oli takalisto verillä ja häntäluu kipee. Ei sitten ollu kummallakaan mitään, mutta edelleenkin sattuu, jos painaa mua vasempaan pakaraan xD Ja siinä on kivat arvet. En valitettavasti kyllä niistä laita kuvia tänne ;D

Siinä vähän koristeen tarinaa. Tuo este on tuossa huvin vuoksi, ja mullakin oikein kisavaatteet päällä, pistin tahallaan, kun Arttuhan oli entinen ravuri/montéhevonen, elikä sillä ei oltu hypätty, eikä osannut kunnolla laukata, kun tuli. Kyllä me sillä pari kertaa kerettiin hypätä, ennen onnettomuutta, sen jälkeen ei paljoo enää ratsasteltu, kun vähän sattu toi istuminen ja meitä ei laskettu enää maastoon sillä. Meillä kävi kyllä ope pari kertaa, että opetettiin Artulle sitten koulua. Harmi vaan, sillä oli nimittäin hirmu hyvä hyppy, ja tajus heti ekalla kerralla mistä oli kyse :(

Oli tolla koristeellakin pehva paikattuna, se ei vaan tuossa kakun päällä näy. Ja huomatkaa numero viisitoista takissa, numero kärsi kyllä vähän kuivumisen aikana, ku tarttu yhteen purkkiin...

Pakko vielä sanoo, ett noi on mulla tossa takinkaulukset... Laitan vielä Artusta pari kuvaa, niin näätte, miten suuri yhdennäköisyys on minun tekemällä ja oikeella ;)

Arttu siis myytiin syksyllä uudelle omistajalle, joka sitten lopetti sen 8.9.2008 :'(